Sattuipa tässä muorille eräänä päivänä kauniina tällainen juttu. Muori oli löytänyt kätköistään vanhan Sunnuntai -reseptivihkon ja sieltä ihanaisen hedelmävuokapullan ohjeen. (Tulette sen saamaan vielä myöhemmin.) Muori erittäin tohkeissaan alkoi valmistaa sitä pullaa. Vuokan pohjalle käärittiin täytteineen pullarulla ja pinnalle pyöriteltiin peukalonpään kokoisia pikkupullia sinne tänne kera kirsikoiden. Hyvin sujui ja pulla vietiin lämpöiseen pesuhuoneeseen nousemaan. Sillä välin muori teki piparitäytteisiä (yllätys yllätys: piparkakkurahkaa ja piparinmurua!) pikkupullia ja ajatteli myös paistaa ne ensin. Välillä muori kävi ihastelemassa vuokapullaa, miten kauniisti se kohosikaan. Mutta aika riensi ja vuokapulla kohosi. Olisi pitänyt uuniinkin jo saada, mutta pikkupullien paisto oli kesken. Vihdoin vuokapulla saatiin uuniin hieman ylikohonneena, mutta vielä vuokassaan. Paistoaika 30 min. Muori sattui vilkaisemaan melko pian uuniin. Hups, juuri tipahti yksi pikkupulla vuokasta uuniritilälle. Muori tempaisi haarukan ja nosti pullan takaisin. Kohta tipahti toinen ja kirsikka ja toinen kirsikka jne. Ei voinut muori jäädä nostelemaan uuninluukku auki pikkutavaroita ison tavaran päälle, sen verran alkoi näyttää loputtomalta urakka. Niinpä muori tyytyi katselemaan uuninluukun takaan kuinka herkkupulla vyöryi yli vuokan. Mutta kun pulla oli valmis ja hieman jäähtynyt, arvatkaa oliko se hyvää??!! SE OLI!! Tätä pullaa muori tekee vielä ennen joulua. :D

Onnettomuuden johtopäätös oli kuitenkin seuraava: joko vuoka oli liian pieni tai pullataikinaa oli vuokassa liian paljon. Yksinkertaista. :D

Onneksi saimme maistella myös ulkoisesti onnistuneita pullia. Ja itse asiassa tuo hedelmäpulla onkin vain minun herkkupulla. :)